Viime sunnuntain vietimme Retun kanssa melkeinpä kokonaan agilityn merkeissä. Seuramme TamSK:in uudella treenihallilla oli avajaiset ja ohjelmassa oli epäviralliset agilitykilpailut (luokkina möllit ja kilpailevat, mini, medi ja maxi), arpajaiset ja pujottelukisa. Alunperin ilmoittauduin vain mini mölli-luokkaan, mutta lopulta osallistuimme Retun kanssa kaikkiin luokkiin. :D

Mölli rata oli oikein kiva ja helppo ja se menikin kokonaisuudessaan oikein hienosti tilanteeseen nähden. Mölli radaltahan ei löydy niitä vaikeimpia esteitä; rengasta, keppejä ja keinua. Radalta löytyi kuitenkin kaikki muut esteet paitsi pöytä. Rata siis tosiaan meni oikein mallikkaasti, lukuunottamatta pari loppupään estettä joilla Retu teki "kunniakierroksen" elikä heitti laajan rundin ensin esteen ympäri, jonka jälkeen kyllä tuli hienosti takaisin ja hyppäsi esteen, mutta kieltohan siitä tuli kuitenkin. :)

Hyvin onnistuneesta mölli radasta innostuneena ilmoitin meidät sitten myös mini kilpaileviin ja pujottelu kisaan sillä ajatuksella, että kun kerran tänne on tänään tultu niin osallistutaan nyt sitten kaikkeen ihan vain kokemusta kartuttaaksemme! ;)

Kisaavien radalta löytyikin sitten kaikki muut esteet paitsi se pöytä. Rata sujui yllättävän hyvin, joskin Retu haahuili radan aikana ja oli kovin kiinnostunut radanreunoilla istuvista ratahenkilöistä. Se tuli kuitenkin aina takaisin ja pääsimme hyvin jatkamaan rataa. Pari estettä Retu taisi harhareissulta palatessaan hypätä väärään suuntaan, joka aiheutti tietysti hylkäämisen, radan sai kuitenkin mennä loppuun. Renkaan Retu suoritti TÄYDELLISESTI keskellä rataa, mutta keinulla koira sitten päätti ottaa kunnolla vauhtia ja tehdä "lento keinun". Kenun toinenpäähän täytyy osua maahan, ennen kuin koira saa jatkaa matkaa, mutta meidän poika päätti säästää aikaa ja ennenkuin keinu oli ehtinyt värähtääkkään, niin Retu oli jo moisen esteen suorittanut ja hypännyt keinun harjalta alas. Tämän tietysti sitten otimme ihan uudestaan ja toisella kerralla keinu sitten menikin ihan hienosti. Loppu rata oli alkurataa parempi, Retu oli paremmin hanskassa ja keskittyi enemmän minuun ja esteisiin, kuin ratahenkilökuntaan loppuradasta. Mutta tähänkin rataan olin oikein tyytyväinen, olimmehan sentään ensimmäistä kertaa "kisatilanteessa" ja vieraassa ympäristössä harjoittelemassa agilityä.

Pujottelukisa oli aivan viimeisenä vuorossa. Rata oli seuraava: suoralla oli hyppy, jonka jälkeen tuli 12 keppiä ja vielä lopuksi hyppy. Jokainen osallistuja sai 2 yritystä, joista nopeampi jäi voimaan. Meidän ensimmäinen yritys meni aivan persiilleen, Retu nimittäin päätti jostaina kumman syystä lähteä pujottelemaan väärältä puolelta. Toisella yrityksellä se lähti kyllä hienosti pujottelemaan, mutta heti alussa lintsasi yhden välin ja jouduimme aloittamaan pujottelun alusta, joka sujui sitten mallikkaasti.

Päivä epiksissä oli oikein onnistunut kokemus mielestäni meidän molempien osalta ja vaikka emme voittaneetkaan itse kilpailuista mitään, niin ainakin arpajaisissa onni suosi meitä (jokaisesta ilmoittautumisesta (paitsi pujottelukisan ilmoittautumisesta) sai yhden arvan); toisella arvalla voitimme korvia lämmittävän pannan missä oli korvat koristeena ja toisella arvalla samanlaiset ja lisäksi koirannameja ja ihan kivan näköisen lasikipon. Joten kotiin viemisiäkin oli. :)

Illalla sitten säntäsimme jälleen omiin agility treeneihimme Pirkkalaan. Harjoittelimme mm. keppejä paljon ja asensimmekin kepeille "apu verkot" varmistamaan, että koirat menevät varmasti kepit oikein. Retu suorittikin kepit oikein hienosti lähes joka kerta. Radalta muita esteitä löytyi putki, rengas, puomi, hyppyjä ja muuri. Mitään vaikeita kiemuroita emme oikeastaan harjoitelleet vaan pääasiassa saimme "vain juosta lujaa". Retulle on nyt onnekseni vihdoin loksahtanut tuo rengas esteen suorittaminen kohdalleen ja treeneissäkään se ei kertaakaan hypännyt sitä väärin tai ohittanut sitä. MAHTAVAA! :)

Kun treniemme loputtua ei seuraavaa ryhmää kuulunut, käytimme ajan hyväksemme ja jatkoimme itsenäisesti vielä treenaamista haluamillamme asteillä. Mehän sitten Retun kanssa suuntasimme keinulle ihan vain sen takia, että Retu teki sen "lento keinun" sielä epiksissä aikaisemmin päivällä. Harjoitukset eivät menneet ihan hukkaan, sillä nyt sain Retun muistamaan "top"-käskyn merkityksen. Jätin sen käskyn pois alkukesästä kun rupesimme treenaamaan, sillä koira ei tuntunut sitä muistavan ollenkaan ja kontaktit kuitenkin sujuivat silti hyvin. Nyt ajattelin, että rupean keinulla köyttämään tätä "top"-käskyä "lento keinun" välttämiseksi ja otinkin sen sitten heti treeniin mukaan. Ja hienosti Retu sen sitten hetken päästä joko muisti tai tajusi ja lopuksi sain sen pysähtymään keinulle istumaan vaikka minä jatkoin kävellen matkaani eteenpäin!!

Elikä oikein onnistuneet treenitkin oli jälleen. Ensi viikonloppuna menemme jälleen Luopioisiin maalle hengailemaan ja sunnuntaina on jälleen agi- treenit.

Tällä viikolla keskiviikkona päivällä meille saapuu Polly-russeli pariksi päiväksi hoitoon. Saa nähdä onko meno vähän rauhallisempaa, kuin viimeksi Pollyn ollessa meillä hoidossa... ;)

Retu lähettää terveisiä kaikille kavereilleen:
vb                                     båöxäp'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Viime sunnuntaina olimme jälleen agility treeneissä. Tällä kertaa aiheena oli koiran irtoaminen suoralla.

Retu yllätti minut heti alkuunsa ensimmäisellä radalla, kun se meni rengas-esteen aivan täydellisen oikein miettimättä yhtään sitä sen enempää. Hieno mies! Radoilta löytyi tällä kertaa rengas, A, putki, puomi, muuri, kepit ja tietysti hyppyjä. Retu irtosikin hienosti joka kerta, putkellekkin pystyin lähettämään koiran aivan päin vastaiseen suuntaan mihin itse lähdin juoksemaan.

Hajuja oli melkoisesti navetan matolla, mitä lie sielä tehty kun niin hyvälle haisi useamman koiran mielestä. Minä poimin lattialtakin ainakin muutaman naminkin pois, jotta ei radan suorittamiset mene ihan sivu suun namin etsinän vuoksi.

Kokonaisuudessaan Retu meni hienosti ja todellakin irtosi kivasti. Ensi sunnuntaina sitten uudestaan! :)

Jep, elikä meidän Retu pääsi kuin pääsikin luonnetestiin Lohjalle 18.10. viidenneltä varasijalta. Reissuun lähdettiin aamulla puoli kuuden jälkeen Luopioisista ja Heikki toimi meille kuskina (osittain sen takia, ettei antanut minun ajaa edes takaisin Luopioisiin Lohjalta).

Perille saavuttiin hieosti aikataulussa, elikä 8.30. niinkuin oli tarkoituskin. Retu oli päivän ensimmäisenä koirana, jotenka meidän suorituksemme alkoi 9.00.

Testi aloitettiin leikkimisellä tuomarin kanssa ja Retu tarttuikin keppiin tuttuun terrierimäiseen tapaansa. Seuraavaksi oli vuorossa "kelkka", jossa pulkassa olevaa nukkea vedettiin hiekkaa pitkin piilosta esille ja kohti meitä. Minunhan piti joka testin osassa olla täysin eleetön ja seistä jalat tanassa paikallani. Tähän kelkka nukkeen Retu reagoi aluksi varsin hölmistyneesti ja yritti kovasti useaan otteeseen kysellä minulta katsellaan, että " mamma kerro nyt mitä kummaa tässä nyt pitäisi tehdä? Onko tää joku temppu juttu?". Pelokas Retu ei mielestäni juurikaan ollut, mutta epäileväinen kylläkin ja Retu myös hieman yritti rauhoitella kohti tulevaa kelkkaa mm. haistelemalla maata. Ja kun kelkka viimein pysähtyi ihan kohdallemme, niin Retu meni samantien katsomaan mikä se oli, eli ei pelottanut ollenkaan! ;)

Suraavaksi oli "hyökkäys" minua ja koiraa kohti, elikä kävelin koiran kanssa autoa kohti, jonka takaa tuli ihminen tumma takki päällä, huppu päässä ja keppi kädessä ja huusi meille mm. seis, jolloin pysähdyin. Retu oli ihmeissään tästäkin kummastuksesta, mutta pysyi alun hienosti edessäni. Hetken milijohteesta Retu sitten tuli viereeni ihan hetkeksi, mutta meni sitten "hyökkääjää" kohti ja rupesi heiluttamaan häntäänsä aivan sillä ilmeellä, että " mää tiiän että mua huijataan tässä nyt!". Kun Retu sitten rupesi häntäänsä heiluttamaan, niin hyökkääjä tuli sitten heti meitä katsomaan ja rapsuttelemaan Retua eikä Retu ollut millänsäkään tapahtuneesta.

Seuraavaksi oli sitten osia, jossa kuljimme eteenpäin koiran kanssa ja yht äkkiä maasta nostettiin narun avulla haalari ylös, juuri kun olimme sen kohdalla. Retu hieman ärähti haalarille ja jäi tuijottamaan sitä. Kun sitten käännyimme kannoillamme takaisin tulo suuntaan haalarin noustua ja tämän jälkeen palasimme takaisin haalarille ja siitä ohi (jolloin haalari oli maassa mytyssä, eikä sitä nostettu enään ylös) ei Retu välittänyt siitä enään mitään vaan kävi vähän nuuskaisemassa sitä ja jatkoi muun ympäristön tutkimista.

Tämän jälkeen olikin sitten ohjelmassa seuraavaa: kävelimme Retun kansssajälleen suoraan eteenpäin kun peräämme sitten päästettiin vierimään korokkeelta peltinen tynnyri joka kolisi kovasti. No Retu lähinnä vain seurasi vieressäni tynnyrin menoa ja kun sitten menimme katsomaan tätä hölmöä kapistusta, niin Retu haistoi tynnyriä kerran ja sen jälkeen rytyi tarjoamaan temppuja kuormalavalla, joka oli pysäyttämässä tynnyrin kulkua. Tässä kohtaa tuomari vain totesi; " ai, tää on ihan selvästi jotain agility juttuja.". :D

Sitten olikin pimeän huoneen vuoro. Elikä jätin koiran toiselle tuomarille ja menin itse huoneeseen sisään ja kutsuin ennen oven sulkemista koiraa. Toinen tuomari saattoi minut huoneen perimmäiseen nurkkaan istumaan tuolille, sammuttivalot ja pyysi toisen tuomarin ja Retun sisälle, jossa Retu päästettiin irti. Tuomareilla oli taskulamppu helpottamassa koiran tekemisien ja käytöksen seuraamista ja ihan aluksi tuomarit vielä heittivät Retun lähelle tyhjän muoviämpärin ja katsoivat kuinka Retu siihen reagoi. No ei paljon meidän poikaa haitannut vaan oli mennyt heti ämpäriä katsomaan ja sitten jatkanut haistelemistaan ympäri huonetta. Tuomarit sitten kehoittivat minua niiskauttelemaan ja lopulta jopa hiljaa kutsumaan Retua luokseni, mutta poikaa ei tuntunut paljon kiinnostavan. Lopulta Retu tuli sitten luokseni ja ilmeisesti toteti, että "terve sullekkin, mitä sää siinä vaan istut?".

Tämän jälkeen oli seinä osia, jossa koira jätetään yksin seinää remmistä kiinni ja sitä kohtaa hyökkää ihminen. Itse siis menin nurkan taakse enkä nähnyt koko suoritusta, mutta muiden kertoman mukaan Retu oli ensin vinkunut lähestyvälle hyökkääjälle, jonka jälkeen se oli alkanut heiluttamaan häntäänsä. En oikein saanut selvää, että oliko tuomari lopettanut uhkailun ennen vai jälkeen hännänheilutksen aloittamisen, mutta Retu ei kuitenkaan ollut ollenkaan pahoillaan hyökkänneelle tuomarille vaan antoi tämän lähestyä ja tulla rapsuttelemaan itseään heti.

Ihan viimeisenä osiona oli laukaus pelottomuus. Kävelimme taas Retun kanssa suoraan eteenpäin ja ensimmäinen laukaus ammuttiin liikkeessä, jonka jälkeen pysähdyttiin ja toinen laukaus kun olimme pysähdyksissä. Ensimmäisen laukauksen kuultuaan ja meidän pysähdyttyä Retu vain olisi halunnut lähteä viereiselle pellolle, missä joku mies käveli. Ja toisen laukauksen aikana Retu vain kiinnostui asiasta ja rupesi kärppänä seuraamaan, mistä moinen ääni tuli.

Testin lopuksi tuomarit kävivät testin arvostelu paperin läpi ja kertoivat vähän miten testi oli mennyt ja mitä mikäkin numero missäkin kohdassa tarkoittaa. Tuomarit sanoivat mm. että Retu oli "cool" eikä kuormitu tai muistele pahalla tapahtunutta. Pisteitä tuli kasaan yhteensä 186, elikä oikein kivasti! Tulos pitäisi näkyä Retun tietojenkohdalla Koira.net:ssäkin, mutta lisään tuloksen myös tänne Retun omalle sivulle.

Heikki ystävällisesti kuvasi videokameralla koko testin (paitsi tietysti piemeän huoneen), mutta en ole vielä itse päässyt katsomaan sitä. Mutta lauantaina olen menossa kameran lainaajille kylään ja katsomme ideon ja tallennamme sen koneelleni. :)

Lauantain ohjelmassa oli russelilenkki Lempäälässä Birgitanpolkua seuraten. Aamulla ennen moiselle reissulle lähtöä kävin viemässä isän Ylöjärvelle ja hain videokameran sedältäni. No se ei mennytkään ihan niin juoheasti kuin olin suunnitellut ja jouduinkin palaamaan vielä kotimatkalta setäni luokse takaisin erinäisten tietokone ongelmien vuoksi. Tämän härdellin takia Lempäälään lähtömme myöhästyi jonkin verran; tarkoitus oli, että lähdemme sovitulta lähtöpaikalta matkaan klo:10.00, mutta meidän myöhästymisemme vuoksi pääsimme matkaan vasta 10 minuttia sovittua myöhemmin.

No joka tapauksessa retkelle pääsimme ja pienten alku ärinöiden jälkeen koiratkin rauhoittuivat. Kyynärön laavulle päästyämme otimme nuoti välineet esiin ja pistimme nuotion pystyyn, jonka lämmityä laitoimme makkarat paistumaan. Syömisten jälkeen lähdimme sitten takaisin autoille päin ja koko reissuun kokonaisuudessaan taisi mennä kolmisen tuntia aikaa.

Seura oli mitä mahtavinta ja ilmakin suosi meitä. Näitä tällaisia lenkkejä täytyy tehdä lisää! :)

Suoraan lenkiltä suuntasimme Retun kansa Luopioisiin.

Tänne onkin viime viikon kynnen poiston jälkeen unohtunut päivitellä agi-treeneistä. Viime viikolla olimme kaikesta huolimatta agi-treeneissä ja Retulla on pieni sievä kääre jalassa, joka oikeastaan vain esti varpaan suoran osumisen mihinkään. Mutta eipä paljon kynnettömät varpaat meidän herraa pidelly, vaan Retu laittoi haisemaan treeneissä ihan siinä missä muutkin! Alunperinkin lähdin treeneihin sillä varauksella, että heti jos koiralle ei ole kivaa tai kynnetön kannusvarvas sitä jotenkin vaivaa, niin treenit loppuvat siihen, mutta mitä vielä! Sielä menivät kaikki esteet oikein mallikkaasti koko treenien ajan. Treenien aiheena oli "kontaktiesteiden kertaus", joten niitä tuli sitten radan pätkällä jos toisellakin jonkun verran mentyä.

Viikolla tätini tuli käymään ja tuomaan Retun fleece-takin, jonka hän oli ystävällisesti tehnyt valmiiksi. Meikäläinen kun on ihan pikkusen peukalo keskellä kämmentä noiden käsitöiden kanssa... ;D Hieno takista tulikin! Itse ompelen siihen vielä heijastimia niin, että varmasti koira näkyy pimeässä.

Viikolla Retu sai myös uusia tyttöystäviä, labbikset Jessin ja Hilman. Jessin ja Hilman omistaa työkaverini ja he ovat juuri muuttaneet tähän meidän lähellemme. Retu pääsikin tyttöjen kanssa leikkimään oikein kunnolla ja kyllä siinä pihalla taisi ainakin tunti vierähtää koirien leikkiessä keskenään. Aamulla sitten kuulin työkaveriltani, kuinka meidän Retu on "iso-koira". Hänen tyttärensä oli ilmoittanut kyseltäessä, että meidän Retu "on iso koira" vaikka ainakin omasta mielestäni heidän perheessään asuvat labbikset ovat vielä Retua isompia... Mutta ehkä se on se ego, mikä meidän Retusta tekee niin ison. ;)

Viikonloppu oltiin Luopparissa maalla ja Retu pääsi moikkaamaan Leksaakin. Ja kyllä oli pojilla hauskaa pihalla, kun sinne pääsivät keskenään riekkumaan! Muuten aika maalla kuluikin nukkuessa ja ulkona oleillessa.

Eiliset agi-treenit olivatkin sarjassaan taas omanlaisensa. Vakkari koutsimme kaahasi agilityratoja kisoissa ties missä Suomessa ja meillä oli sijainen ohjaamassa. Kyseinen sijainen sattui olemaan vanha tuttu russeli porukoista ja paikallekkaan ei saapunut muita ryhmäläisiä kuin me Retun kanssa. Kertasimme vähän pakko valssia ja yritimme yhdessä pähkäillä, mikä on se juttu miksi Retu ei aina hyppää rengasta oikein. Syytä emme saaneet selville ja tällä kertaa Retu menikin eri ohjaus tyyleillä renkaan oikein hyvin ja oikein. Teimme myös pieniä ratoja, joista löytyi mm. keinu, A, kepit, putki ja hyppyjä. Myös vähän irtoamista koeteltiin yhdellä radalla ja hyvin sujui!

Tällä viikolla sitten jännitetään päästäänkö me Retun kanssa viikonloppuna Lohjalle luonnetestiin vai ei. Ilmoitus mukaan pääsemisestähän saattaa tulla vasta perjantaina tai lauantaina, joten sillin vasta varmasti tiedämme oman kohtalomme. Mehän Retun kanssa pääsimme viidennelle varasijalle. Muuten viikonlopun ohjelmassa olisi lauantaina russelilenkki aamusta Valkeakosken suunnassa ja sunnuntaina agility treenit.